Degeneratiivinen myelopatia on krooninen selkäytimen sairaus. Se ilmenee pääasiassa iäkkäillä 8–10-vuotiailla eläimillä. Satunnaisesti degeneratiivinen myelopatia voi kuitenkin kehittyä jo aiemmin, mutta tämä on kuitenkin harvinaista.
Kerromme seuraavassa tämän neurologisen sairauden syistä, sen oireista ja mahdollisuuksista hoitaa degeneratiivista myelopatiaa.
Degeneratiivisen myelopatian syyt ovat olleet pitkään epäselviä. Nyt kuitenkin tiedetään, että tämä neurologinen sairaus on ainakin joillain koiraroduilla perinnöllinen.
Degeneratiivista myelopatiaa ilmenee pääasiassa suurilla koiraroduilla, ja yleisintä se on saksanpaimenkoirilla. Kuitenkaan se voi koskettaa myös pienempiä koirarotuja.
Degeneratiivinen myelopatia on krooninen sairaus, joka etenee asteittain, vaikka sairastuneet koirat voivat toisinaan saada lievempiä tautikohtauksia.
Jos koira kärsii degeneratiivisesta myelopatiasta, selkäytimen hermokudos lannerangan ja rintakehän alueella rappeutuvat. Tämä ilmenee aluksi refleksien häiriönä ja ataksiana (liikkeiden koordinoinnin häiriö) takajaloissa. Sairaat koirat kompastelevat tai kaatuvat halutessaan kääntyä esimerkiksi ympäri.
Degeneratiivisen myelopatian edetessä myös takajalat halvaantuvat. Tämä hermostollinen sairaus ei kuitenkaan aiheuta kipua koirille.
Jos huomaat koirallasi takajaloissa halvaantumisen merkkejä, on itsestään selvää, että koirasi on vietävä eläinlääkärille mahdollisimman pian.
Degeneratiivisen myelopatian diagnosointi on kuitenkin edelleen vaikeaa. Kuvantamistutkimukset, kuten tietokonetomografia ja magneettikuvaus, auttavat sulkemaan pois muita syitä oireille, kuten kasvaimet tai välilevyn liukuma.
Edelleen on kuitenkin epäselvää, missä vaiheessa näkyviä muutoksia selkäytimessä tapahtuu ja käykö näin kaikilla koirilla, joilla on degeneratiivinen myelopatia.
Aivo-selkäydinnesteen tutkimuksessa voidaan toisinaan havaita lievästi kohonneita proteiinipitoisuuksia. Nämä eivät kuitenkaan ole luotettava todiste olemassa olevasta degeneratiivisesta myelopatiasta.
Sama pätee myös lihasbiopsian tuloksiin. Takajalkojen lihasrakenteessa voidaan havaita degeneratiiviseen myelopatiaan liittyviä muutoksia. Muutokset voivat kuitenkin johtua myös muista selkäytimen ja selkärangan sairauksista.
Tämän vuoksi täysin kiistaton diagnoosi degeneratiivisesta myelopatiasta on toistaiseksi ollut mahdollista vain jälkikäteen tehdyssä ruumiinavauksessa.
Degeneratiivista myelopatiaa ei valitettavasti voida parantaa. Hoitotoimenpiteillä pyritään lähinnä säilyttämään koiran liikuntakyky mahdollisimman pitkään.
Riittävän liikunnan lisäksi fysioterapialla on ratkaiseva merkitys. Fysioterapian avuilla voidaan ylläpitää lihasten toimintaa ja viivästyttää koordinaatiohäiriöiden ja halvausoireiden ilmaantumista.
Mikäli akuutteja tautijaksoja esiintyy, voidaan sairaille koirille antaa prednisolonia. Joskus suositeltu vitamiinivalmisteiden antaminen on osoittautunut tehottomaksi. Koska degeneratiivinen myelopatia ei aiheuta kipua, erillisiä kipuhoitoja ei tarvita.
Koska degeneratiivinen myelopatia johtuu ilmeisesti geenimutaatiosta, tautia ei valitettavasti voida ehkäistä. Jo jonkin aikaa on ollut mahdollista tarkistaa, onko SOD1-geenissä kyseinen mutaatio, tarkoitusta varten kehitetyn geenitestin avulla.
Yhtäältä testiä voidaan käyttää täydentävänä osana diagnostiikassa ja toisaalta sen avulla voidaan selvittää riskiä degeneratiivisen myelopatian kehittymiselle.
Positiivinen testitulos ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tauti on puhjennut. On mahdollista, että huolimatta lisääntyneestä riskistä, testatulle koiralle ei kehity degeneratiivista myelopatiaa.
Valitettavasti ennuste koiralle, jolla on degeneratiivinen myelopatia ei ole kovin hyvä. Yleensä sairastuneiden koirien elinajanodote taudin puhkeamisen ja diagnoosin jälkeen on noin kaksi tai kolme vuotta. Usein ne joudutaan lopettamaan jo 12 kuukauden sisällä sairauden etenemisen vuoksi.
Degenaratiivinen myelopatia on vakava ja tuhoisa sairaus. Mikäli koirasi on sairastunut, on selvää, että olet aluksi järkyttynyt. Kaikesta huolimatta kannattaa tehdä parhaansa koiran jokapäiväisen elämän tueksi ja tehdä sen elämästä mahdollisimman miellyttävää.
Säännöllisen fysioterapian lisäksi ortopedisen koirasängyn ja hyvin istuvien koirankenkien hankkiminen sekä degeneratiivisen myelopatian edetessä myös kantokoppa voivat olla hyödyllisiä koiran tukemisessa.
